Edellinen hallituskausi päättyi selvään epäonnistumiseen ainakin yhdeltä osin. Hallituksen elinkeinopolitiikka, saati hallitus itse, ei oikeastaan luonut yhtään mitään uutta. Elinkeinopolitiikka oli vain päälle kaatuvien ongelmien ratkomista ja rakennemuutosrahojen neuvottelua, joilla pehmitettiin jo maahan kaatuneen maidon aiheuttamien vahinkojen seurauksia.
Tosiasia kuitenkin on, että Suomi elää viennistä ja viennin on sopeuduttava markkinan muutoksiin. Hallitus ei voi suojella kansalaisia tai yrityksiä tältä tosiasialta: internet-talous mullistaa kaikki toimialat. Yksinkertaistettuna kyse on vain kolmesta asiasta: 1) ajoituksesta muutaman vuoden haarukassa; 2) siitä, mitä kautta murros tulee; 3) murroksen syvyydestä.
Esimerkkejä: suomalainen ICT-teollisuus on jo käytännössä käynyt läpi murroksensa, metsäteollisuus on suunnannut paperista kartonkiin ja biotalouteen digitaalisuuden tuomien ilmiöiden takia. Kaupan ala kamppailee verkkokaupan kanssa edelleen ymmärtämättä murroksen syvyyttä. Kaikelle tälle on yhteistä se, että markkina on globaali ja kotimarkkinan kaikki puolustusmuurit sortuvat. Eurooppalainen regulaatio ja laajemmin vapaakaupan pelisäännöt vievät vääjäämättä tähän suuntaan.
Maailman talous ja vaurauden kasvu perustuvat kiertoon ja kierron kasvuun. Tämä on niin keskeinen tekijä, että se haastaa helposti jo sotilaallisen voiman. Juuri tähän perustuu talouspakotteiden käyttö Venäjää vastaan Ukrainan selkkauksen takia. Kuuba on ollut vuosikymmeniä taloussaarrossa ja kaikki näkevät tulokset, maan kehitys on pysähtynyt 1950-luvulle.
Suomen ja sen uuden hallituksen on siis saatava Suomen vienti reippaaseen kasvuun ja vasta sen jälkeen on varaa lisätä tuontia ja tehdä sisäisiä rakenneuudistuksia hallitusti. Ilman viennin kasvua rakenneuudistuksista tulee kovin rajuja ja koko hyvinvointivaltion pohja uhkaa murentua.
Viennin globaali rakenne on yksinkertainen. Vienti tehdään yrityksissä. Tämän johdosta uuden hallituksen tulisi käynnistää neuvottelut yritysten kanssa siitä, miten yritysvetoista kasvua voidaan nykyisiä ja huomisia globaaleita markkinoita ajatellen edistää. Markkinaehtoisen viennin kasvu yritysvetoisesti on oikeastaan ainoa riittävän tehokas keino kansantalouden kuntoon laittamiseksi. Tämä on se aito keino luoda uutta työtä ja on siis työssä käyvien kansalaisten ja duunareiden etu. Julkinen sektori ei voi palkata lisää ennen kasvua eikä julkinen sektori harrasta vientiä.
Aidosti kansainvälistyneet suomalaiset yritykset ovat itse asiassa hyvässä kunnossa, niiden on pakko olla, koska ne toimivat globaaleilla markkinoilla. Uusi digitaalinen teollisuus on jo kestävällä pohjalla hakeutuakseen kasvuun internet-taloudessa, metalliteollisuus on tervettä ja metsäteollisuus investoi jälleen Suomessa. Kaikki nämä mainitut alat ovat kansainvälisiä. Kaikilla näillä aloilla myös SHOK-toiminta on ollut onnistuneinta ja SHOKit ovat olleet toimijoita tarvittavan uuden osaamisen luonnissa.
SHOK-toiminta on julkisen ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä (PPP, public-private partnership). Yleinen ilmapiiri SHOK-toimintaan on leimallisesti kriittistä. Tuloksia ei muka näy, mutta tosiasiassa SHOK-toiminta korreloi hyvin kansainvälisten teollisuussektoreiden uusiutumisen kanssa. Tämä on huomioitava, kun hallituksen on nyt pakko uudistaa Suomen elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaa.
Suomen haasteita ei kuitenkaan ratkaista nykyisen kaltaisella yhteistyöllä vaan yhteistyöhön on löydettävä kertaluokkaa vaikuttavampi taso. Hallitus tarvitsee kipeästi uuden tason yhteiskuntasopimuksen yksityisen sektorin ja teollisuusvertikaalien kanssa. Siinä täytyy olla selkeä juoni, jolla luodaan Suomeen menestyvää vientiteollisuutta. Valtion täytyy sitoutua siihen pitkäjänteisesti.
DIGILEn kanta on, että Suomeen voidaan luoda nykyisistä lähtökohdista uusi digitaalinen palveluteollisuus, jonka tuoma uusi kasvu on 50 miljardia euroa. Tämä voidaan tehdä 10 vuodessa. Digitaaliseen palveluteollisuuteen on luotavissa sekä teollisia työpaikkoja, korkean lisäarvon työpaikkoja sekä koulutuksen ja opetuksen tehtäviä. Digitaalinen palveluteollisuus skaalautuu kaikkein nopeimmin globaaliin vientiin ja antaa ratkaisut tuottavuuden nostoon julkisissa palveluissa. Tässä onnistuminen edellyttää siirtymistä julkisen ja yksityisen sektorin välisessä yhteistyössä tuolle mainitulle uudelle tasolle.
Nostetaan tavoitetasoa ja aletaan toimia sen mukaisesti. Investoidaan nyt kasvuun internet-taloudessa!
P.S. Keskustelu digitalisaatiosta on selvästi harpannut jo seuraavalle tasolle: nyt alkaa löytyä jo orastavaa ymmärrystä siitä, kuinka syvästä murroksesta on kyse. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa maanantaina 27.4. todetaan mm. näin:
“Suomi voi pian joutua valitsemaan, parannetaanko elintasoa lisäämällä tuottavuutta digitaalisuuden avulla vai korjataanko elintasoa pysyvästi alaspäin. Vastausta voisi pitää helppona, jos unohtaa, mitä sivuvaikutuksia digikehityksellä on. Muutos hävittää vanhoja työpaikkoja. Jotta uudet työpaikat kohtaisivat tekijät, pitäisi työmarkkinoiden ja koulutuksen tukea joustavaa siirtymistä tehtävästä toiseen.
Sama koskee myös organisaatioita. Toiset yritykset häviävät, toiset voittavat. Julkisella sektorilla digitaalisuudella tarkoitetaan yhä usein vanhan työn tekemistä uudella tekniikalla. Varsinainen hyöty saadaan kuitenkin siitä, että työ tehdään uudella tavalla tai vanha tehtävä jätetään kokonaan tekemättä.”
Naulan kantaan. Tämä on ollut DIGILEnkin viesti jo pidemmän aikaa.
